Et muuten ole tosipelaaja ennen kuin olet pelannut sitä, tätä ja tota.
Uusia lautapelejä tulee kuin sieniä sateella, ja joskus sitä huomaa huumautuneensa kaikesta uudesta ja kiiltävästä, ja vanhat suosikit unohtuu. Samaten ainakin itse olen huomannut, että se lista niistä peleistä, joita olisi pakko joskus kokeilla on kasvanut jo sellaiseksi Mount Everestiksi, että eihän siitä nyt yhdessä ihmiselämässä selviä. Joskus jopa jotkut ns. virstanpylväät jää kokeilematta, kun joku uusi ja kiva tuttavuus vie mennessään. Teinpä huvin vuoksi tällaisen häpeälistan niistä peleistä, joita nyt en vain vieläkään ole saanut aikaiseksi kokeltua, ja perään tietty kootut selitykset miksi näin on päässyt käymään.
1. Eclipse
Touko Tahkokallio on ehkä söpöin pelisuunnittelija ikinä kiharine hiuksineen ja punaisine poskineen, vaan silti on hänen avaruusooppera Eclipse minulta vielä testaamatta. Aika noloa tosissaan, onhan Eclipse saanut maailmanlaajuisesti kiitosta ja kumarrusta. Kerran meinasin jopa ostaa kyseisen pelin miehelleni joululahjaksi, mutta jäin sitten epäröimään hetkeksi ja se sitten vain jäi. Avaruusteema vetoaa kyllä, mutta joku aina on pistänyt mietityttämään. Onko se liian pitkä? Entä liikaa komponentteja? Entä jos en jaksa lukea sääntöjä? Näitä nyt riittää. Ehkä Todellisuuspaon Annikan kanssa lyöty skaba siitä, kumpi meistä pelaa Eclipsen ekana saisi vihdoin tuulta purjeisiin tässä asiassa!
2. Through the Ages( uusi tai vanha)
Vlaada Chvatil kuuluu jollain tapaa suosikkeihini, joten on ehkä vähän omituista, etten ole kumpaakaan Through the Agesia kokeillut. Mutta kun ne on niin pitkiä ja monimutkaisia opettaa ja blaa blaa. Sivilisaation rakennus on kuitenkin mieluisa aihepiiri minulle, joten joku Through the ages:issä kutkuttaa. Jos se nyt voisi olla vähän nätimpi? Äh, kun on niitä muitakin sivilisaatiopelejä.
3.Brass
Martin Wallacen ekonominen strategiapeliklassikko on jäänyt pelaamatta ihan vain siksi, että minusta se on kauhean ruma. Jep, syvällinen syy. Mutta! Nyt kun siitä on tulossa uudempi nätimpi painos, niin kenties voisin jaksaa nähdä vaivaa siihen tutustumiseen. Muutenkin on herra Wallace jäänyt vähän paitsioon, jollei Railways of the Worldiä ja Via Nebulaa lasketa. Syytän myös Brassin teollisuusteemaa. Se on vähän booooring.
4. War of the Ring
Tämä menee jo noloudessaan lähes naurettavalle tasolle, mutta täältä löytyy yksi Tolkien-fani joka ei ole pelannut War of the Ringiä. Olen lukenut Tarun sormusten herrasta kolmella eri kielellä, yhteensä lähemmäs kymmenen kertaa, mutta en ole edes pidellyt War of the Ringiä kädessäni. Ja ihan sen War sanan takia. Välttelen sotapelejä kuin ruttoa, joten olen mieltänyt WotR:inkin pelkäksi taistelusimulaatioksi ja siksi hypännyt sen yli kokonaan. Pitäisikö silti joskus kokeilla? Ja sitten olisi se Battle of the Five Armies:kin olemassa...
5.Papupeli eli Bohnanza
Uwe Rosenbergin hittipeli Bohnanza on edelleen kokematta. On aika typerää, ottaen huomioon että Uwe on yksi suosikkisuunnittelijoistani. Jostain syystä en vain ole liiemmin lämmennyt ajatukselle papujen huutokauppaamisesta. Silti alitajunnassa vikisee joku pieni ääni, että hei haloo! tätä sun olisi kyllä pitänyt jo pelata. Eikä tuo nyt edes maksa paljoa, joten voisihan sellaisen ostaa ja jos ei nappaa niin myydä. Tai lainata kirjastosta. Ei kai tässä ole muita syitä kuin laiskuus. Aika vinkeätä miten Papu-Uwesta tuli teosten kuten Caverna ja A Fiest for Odinin kaltaisten järkäleiden takana oleva nimi.
Siinä pätkä minun häpeälistaani. Kertokaa toki omianne, en varmasti ole ainoa jota joidenkin pelien pelaamattomuus nolottaa.
Ja muistakaa, viikon päästä on Lautapelaamaan2017 ja minut voi nähdä siellä ainakin lauantaina. Tule sanomaan morjens! Kuvia tapahtumasta laitan Noppapotin Facebookkiin.
1. Eclipse
Touko Tahkokallio on ehkä söpöin pelisuunnittelija ikinä kiharine hiuksineen ja punaisine poskineen, vaan silti on hänen avaruusooppera Eclipse minulta vielä testaamatta. Aika noloa tosissaan, onhan Eclipse saanut maailmanlaajuisesti kiitosta ja kumarrusta. Kerran meinasin jopa ostaa kyseisen pelin miehelleni joululahjaksi, mutta jäin sitten epäröimään hetkeksi ja se sitten vain jäi. Avaruusteema vetoaa kyllä, mutta joku aina on pistänyt mietityttämään. Onko se liian pitkä? Entä liikaa komponentteja? Entä jos en jaksa lukea sääntöjä? Näitä nyt riittää. Ehkä Todellisuuspaon Annikan kanssa lyöty skaba siitä, kumpi meistä pelaa Eclipsen ekana saisi vihdoin tuulta purjeisiin tässä asiassa!
2. Through the Ages( uusi tai vanha)
Vlaada Chvatil kuuluu jollain tapaa suosikkeihini, joten on ehkä vähän omituista, etten ole kumpaakaan Through the Agesia kokeillut. Mutta kun ne on niin pitkiä ja monimutkaisia opettaa ja blaa blaa. Sivilisaation rakennus on kuitenkin mieluisa aihepiiri minulle, joten joku Through the ages:issä kutkuttaa. Jos se nyt voisi olla vähän nätimpi? Äh, kun on niitä muitakin sivilisaatiopelejä.
3.Brass
Martin Wallacen ekonominen strategiapeliklassikko on jäänyt pelaamatta ihan vain siksi, että minusta se on kauhean ruma. Jep, syvällinen syy. Mutta! Nyt kun siitä on tulossa uudempi nätimpi painos, niin kenties voisin jaksaa nähdä vaivaa siihen tutustumiseen. Muutenkin on herra Wallace jäänyt vähän paitsioon, jollei Railways of the Worldiä ja Via Nebulaa lasketa. Syytän myös Brassin teollisuusteemaa. Se on vähän booooring.
4. War of the Ring
Tämä menee jo noloudessaan lähes naurettavalle tasolle, mutta täältä löytyy yksi Tolkien-fani joka ei ole pelannut War of the Ringiä. Olen lukenut Tarun sormusten herrasta kolmella eri kielellä, yhteensä lähemmäs kymmenen kertaa, mutta en ole edes pidellyt War of the Ringiä kädessäni. Ja ihan sen War sanan takia. Välttelen sotapelejä kuin ruttoa, joten olen mieltänyt WotR:inkin pelkäksi taistelusimulaatioksi ja siksi hypännyt sen yli kokonaan. Pitäisikö silti joskus kokeilla? Ja sitten olisi se Battle of the Five Armies:kin olemassa...
5.Papupeli eli Bohnanza
Uwe Rosenbergin hittipeli Bohnanza on edelleen kokematta. On aika typerää, ottaen huomioon että Uwe on yksi suosikkisuunnittelijoistani. Jostain syystä en vain ole liiemmin lämmennyt ajatukselle papujen huutokauppaamisesta. Silti alitajunnassa vikisee joku pieni ääni, että hei haloo! tätä sun olisi kyllä pitänyt jo pelata. Eikä tuo nyt edes maksa paljoa, joten voisihan sellaisen ostaa ja jos ei nappaa niin myydä. Tai lainata kirjastosta. Ei kai tässä ole muita syitä kuin laiskuus. Aika vinkeätä miten Papu-Uwesta tuli teosten kuten Caverna ja A Fiest for Odinin kaltaisten järkäleiden takana oleva nimi.
Siinä pätkä minun häpeälistaani. Kertokaa toki omianne, en varmasti ole ainoa jota joidenkin pelien pelaamattomuus nolottaa.
Ja muistakaa, viikon päästä on Lautapelaamaan2017 ja minut voi nähdä siellä ainakin lauantaina. Tule sanomaan morjens! Kuvia tapahtumasta laitan Noppapotin Facebookkiin.
Teollisuusteemako boring, kaikkea muuta!!! Meille tulee Brassin vanha painos sitten kun uusi edikka ilmestyy. Samaa mieltä Toukon hiuksista, joten eiköhän me jo niitten kunniaksi se Eclipse vedetä ihan lähiaikoina, jookos :)
VastaaPoistaMakuasioistahan voi vain kinastella!
PoistaMulla Toukon hiuksista ei!
Mulla oli joskus vuonna 2002 sellainen fiilis, että olisi mahdollista olla ihan hyvin kärryillä kaikista ilmestyneistä peleistä ja pelata niistä olennaiset. Ei oo muuten enää, ei ole ollut moneen vuoteen.
VastaaPoistaNäistä olen pelannut kaikki, War of the Ringin vain siksi että tulisi pelattua, ja... no, onhan nää nyt hyviä genreissään, mutta kyllä musta riittää, että tietää mistä näissä on kyse. Jokaisessa on kyllä syynsä, miksi ne pitäisi olla pelattuna, mutta myös syitä, miksi ei tartte.
Bohnanzaa testaaville pitää joka kohdassa toitottaa, että jos saatte käsiinne laitoksen, jossa on kahvit, kaakaot ja muut lisäosapavut mukana, NE PITÄÄ JÄTTÄÄ POIS PELISTÄ.
Ja toisaalta, eipä siitä mitään mitalia saa jos jotenkin onnistuisi olemaan kaikista kärryillä :D
PoistaJos nappaan sua lauantaina hihasta ja kysyn lähdetkö papuhuutokaupoille, mitä sanot? Toki niille "treffeille" pitää sitten saada muitakin mukaan, se ei ole mikään kaksinpeli!
VastaaPoistaMulla on mukana Jani ja Maiju, joten sehän on jo neljä!
PoistaHyväksyn vielä nuo muut pelaamattomat, mutta kyllä "papu-Uwen" Bohnanza pitää olla pelattuna. En ole yleensä näiden kauppailupelien ystävä, mutta Bohnanza maistuu kyllä - etenkin kun pahimmista papuövereistä on yli kymmenen vuotta. Hieno peli, joka saa lisäpisteitä söpöilygrafiikasta ja teemastaan. Mutta joo, omalla syntilistalla on edellä mainituista Through the Ages - asia, joka pitää jossain vaiheessa korjata ja pelikin kuitenkin löytyy lähipiiristä.
VastaaPoista