Jäi Mombasaan vain päivä elämää, ja elämään nyt Mombasa vain jää.

Tarkoituksenani oli kirjoittaa seuraavaksi joko Pandemic Legacysta tai Mechs vs. Minionsista, sillä niitä on tullut pelattua eniten tässä lähiaikoina, mutta Todellisuuspaon Annika pyysi juttua Mombasasta, joten sillä mennään nyt! Miten onkin päässyt käymään niin, että en ole tätä suosikkia maininnut täällä kuin ohimennen? On aika korjata tämä vääryys.

INFOBOKSI:
Suunnittelija: Alexander Pfister
Julkaisija: Pegasus spiele, eggertspiele yms.
Julkaisuvuosi. 2015
Pelaajamäärä: 2-4
Ikäsuositus: 12+
Pelin kesto: 75-150min
Kuvitus: Klemens Franz & Andreas Resch
Kieli: Saksa ja englanti



Vuonna 2011 Alexander Pfister osallistui Hippodice autorenwettbeverb -kilpailuun Afrika 1830 -nimeä kantaneella pelillä, ja voitti koko kisan. Vuonna 2015 kyseinen peli oli muuttanut nimensä Mombasaksi ja sitä oli kehitelty pidemmälle, tuloksena hieman raskaamman tason peliharrastajien peli.
Mombasassa pelaajien on tarkoitus tienata mahdollisimman paljon rahaa hankkimalla neljän eri yhtiön osakkeita, ja laajentaa näiden vaikutusvaltaa siirtomaa-ajan Afrikassa. Myös timanttikaivosbisnes käy kuumana.


Peliauta alkuasetteluiden jälkeen.


Jokaisella pelaajalla on oma pieni pelilautansa, joka toimii osin myös pisteiden laskurina. Pelilaudan vasemmassa reunassa on pelaajan timanttikaivos, oikeassa reunassa kirjanpitoalue. Sen ylä- ja alareunassa on paikat viidelle kortille, joista pelaajalla on pelin alussa kolme keskimmäistä käytössä. Reunimmaiset paikat saa mahdollisesti käyttöönsä pelin edetessä. Pelin seitsemän kierrosta alkavat kaikki sillä, että kukin pelaajista valitsevat kädestään kortit kyseiselle kierrokselle. Alussa kortteja voi valita kolme. Korteissa voi olla joko resursseja, kirjanpitäjä tai timanttimyyjä, tai mahdollisuus yhtiöiden laajentamiseen. Jokainen pelaaja saa pelin alkuasetteluissa laatan, joka kertoo mitkä kolme korttia hänen täytyy ottaa aluksi pois kädestään, ja minkä firman osakkeita hänellä on alussa. Näin jokaisen peli alkaa hieman eri sävyisenä.
Kädestä poistetut kortit laitetaan pelaajan oman laudan yläpuolella oleviin kolmeen keskimmäiseen paikkaan. Nämä ovat ns. lepopakat, jotka toimivat kuin poistopakat, mutta niistä saa kerrallaan vain yhden pinon takaisin kierroksen lopussa.


Violetin pelaajan pelilauta ja kortteja.


Mombasassa korttien pelaaminen onkin yksi pelin mielenkiintoisimmista mekaniikoista. Se, mihin lokerikkoon kortin laitat, vaikuttaa mihin pinoon kortti kierroksen päätyttyä joutuu, joka taasen vaikuttaa siihen milloin saat kortin takaisin käteen. On pelaajan valinta, haluaako hän yhteen pinon kaikki kahvikortit, jotta jollain kierroksella hänellä on paljon kyseistä resurssia saatavilla, vai haluaako hän kenties mahdollisimman monipuoliset pinot, jolloin valinnan varaa on enemmän. Kun pelaajat ovat valinneet kortit, ne paljastetaan yhtäaikaa, ja peli etenee aloittajasta lähtien vuoron perään, kunnes kaikki pelaajat ovat passanneet ja päättäneet vuoronsa valitsemalla yhden lepopinoista käteensä, ja poistamalla kierroksella pelatut kortit vastaaviin lepopinoihin.

Esimerkkejä aloituskorteista.


Mitä niillä korteilla sitten saa tehdä? Resurssikorteilla voi ostaa lisää parempia kortteja keskellä olevan ison pelilaudan marketista. Yhdellä kertaa voi käyttää vain yhden tyyppistä resurssia. Pelaaja voi myös ostaa resursseilla osakkeita. Laajennuskorteilla pelaaja levittää valitsemaansa yhtiötä pelilaudan kartalla. Tämä on myös kelpo tapa ansaita bonuksia, kuten osakkeita, kirjanpitopisteitä tai vaikka timantteja kaivoksista. Yhdellä alueella voi olla vain yhden puljun kauppa-asema.  Laajentaessasi alueelle, jossa on jo jonkun toisen yhtiön asema, saat poistaa vanhan ja laittaa valitsemasi yhtiön sen tilalle. Kauppa-asemat pitää kuitenkin asettaa aina saman firman toisten kauppa-asemien kanssa viereisiin ruutuihin, eikä pomppia siellä täällä karttaa.
Timanttikauppias-kortilla laajennat kaivosbisnestäsi omalla pelilaudallasi ja ansaitset siinä sivussa pari puntaa. Kirjanpitäjä-kortti onkin hieman monimutkaisempi. Jokaisella pelaajalla on omalla laudallaan kirjanpitorata, johon pelaaja kerää kirjoja mm. laajentamalla yhtiöitä kartalla. Jokainen kirja on jaettu kahteen osaan: ehtoihin ja palkkioon. Ehdoissa kerrotaan mitä pelaajalla pitää olla aktiivisena pelialueellaan, eli valituissa korteissaan sillä kierroksella, kun hän pelaa kirjanpitäjän. Mikäli ehdot täyttyvät saa pelaaja siirtää kirjanpitomerkkiään niin pitkälle kirjoissa, kuin ehdot täyttyvät. Maksamalla kaksi puntaa kirjanpitovuoron alussa, on mahdollista kääntää kirja kuvapuoli alaspäin, jolloin sen ehdot täyttyvät automaattisesti. Palkinnon pelaaja saa viimeisestä kirjasta, jolle hän merkkinsä asettaa sillä vuorolla. Sen jälkeen pelaaja saa muutaman kirjanpitopisteen, joilla hankkia joko lisää kirjoja, tai vaihtaa pisteet suoraan rahaksi.

Esimerkki vihreän pelaajan aloitustilanteesta.


Mutta ei tässä vielä kaikki. Korttitoimintojen lisäksi pelaajalla on myös muutama pelaajien lukumäärästä riippuva työläinen, joilla voi myös tehdä toimintoja isolla pelilaudalla. Työläisiä pelattaessa ajoitus on avainsana. Jotkut toiminnot pystyy tekemään vain jos pelaajalla on jotain vaadittua resurssia pelaajista eniten kyseisellä vuorolla korteissaan. Myös tasapeli hyväksytään. Näillä  resursseja vaativilla toiminnoilla pelaajat saavat osakkeita, resurssien lukumäärästä riippuen. Huomioitavaa on, että kyseiset resurssit eivät kulu tähän toimintoon, ne on vain oltava aktiivisina, joten niitä voi myöhemmin käyttää vaikka korttien ostamiseen. Työläistoiminnoissa on myös maksullisia toimintoja, näillä pelaaja saa rahaa vastaan varata seuraavalle kierrokselle bonuskortin, joka ei vie korttipaikkaa. Täten pelaaja saa yhden toiminnon enemmän kyseiselle kierrokselle.
Lopuksi työläisillä on mahdollisuus hankkia aloitusoikeus seuraavalle kierrokselle, kortin ostaminen rahalla resurssien sijaan ja heikon kortin myyminen rahaksi. Jokaisen työläistoiminnon voi valita vain kerran kierroksella, joten ajoitus on näissä hyvin tärkeä. Myös joidenkin yhtiöiden osakelaudoilla on työläistoimintoruutuja, jotka pelaaja saa auki kasvattamalla osakkeittensa määrää tiettyyn pisteeseen asti.

Työläisen asettelupaikat pelilaudalla.


Mombasa on kiehtova peli, jossa on paljon tekemistä. Jokainen yhtiö toimii hieman erilailla, niistä voi hyötyä jotenkin pelin aikana, mutta toisaalta pelaajan edetessä tiettyyn pisteeseen asti, joutuu hän maksamaan edetäkseen. Jokaisen yhtiön lauta on kaksipuoleinen, joten jokainen peli on hieman erilainen riippuen siitä, millä lautayhdistelmällä pelataan. Pelkillä osakkeilla on vaikea pärjätä, siksi myös timanttikaivos ja kirjanpito on tärkeässä roolissa, joskin painottaminen johonkin voi olla suotuisaa. Pelissä oleva pakanrakennus on virkistävän erilainen ja mukava lisä peliin. Yleensä en Klemens Franzin töistä aina hirveästi välitä, mutta Mombasan ulkonäkö on siisti ja selkeä ja sen hillitty väriskaala sopii kyseiseen peliin. Vaikka pelilaudalla on paljon tavaraa ja erilaisia kuvakkeita, on se silti helppo lukea ja yleisilme on siisti. Korttien symbolit ovat selkeitä ja yksiselitteisiä, joten sääntökirjaa ei tarvitse selailla alituiseen. Muutenkin, vaikka Mombasa on melko raskas peli, on sen säännöt helppo oppia yhden pelikerran jälkeen. Peli on myös kielivapaa, joten jos vain löytyy joku lukemaan säännöt, ei muuten englannin- tai saksankielen osaaminen ole vaatimus. Myös mieheni, joka ei aina näistä raskaista europeleistä juurikaan innostu, suostuu pelamaan Mombasaa mielellään. Niin hyvä peli se on.

Kirjanpitorata melko aluillaan.


Mombasa ei myöskään tunnu pelkästään yksinpeluulta, sillä toimintojen ajoittaminen on monesti muiden pelaajien tekemisistä kiinni. Jos pelaan nämä banaanit nyt, niin Jaakolla on yhtäkkiä eniten banaaneja ja siten hän pääsee pelilaudalla toimintoon joka vaatii eniten banaaneja. Mutta onko Jaakko edes ajatellut kyseistä toimintoa? Ja Liisa on selkeästi panostanut Cape Townin osakkeisiin, joten taidanpa vallata tästä muutaman Cape Townin alueen Cairon kauppa-asemilla, jotka ovat taas itselleni suotuisammat. Mistään take that:istä ei pelissä kyllä ole kysymys.
Jonkun verran nurinaa olen kuullut ihmisiltä siitä, että kirjanpito strategiana olisi heikompi kuin muut, mutta olen tästä hieman eri mieltä. Se on ehkä hieman vaikeampi toteuttaa, koska se vaatii tarkkaa suunnittelua ja kirjojen kombottamista sekä malttia, mutta onnistuessaan pelaaja kykenee tekemään pitkiäkin harppauksia kirjaradalla. Tähän ongelmaan kohdistuen julkaistiin minilisäosa Cooked books, mutta itsellä ei ole siitä kokemusta.

Esimerkit kahden yrityksen osakelaudoista, kummassakin erilainen toiminto saatavilla.

Kun seitsemän kierrosta on pelattu loppuun, pelaaja laskee yhteen rahat, osakkeidensa arvot jokaisesta neljästä yhtiöstä, timanttikaivoksensa sekä kirjanpitoratansa pisteet. Tämän jälkeen voittaja on selvillä. Vaikka peli on hieman pidemmän puoleinen, varsinkin useammalla pelaajalla, tuntuu seitsemän kierrosta menevän nopeasti. Viimeisellä kierroksella jää tunne, että voi kun olisi vielä yksi kierros tehdä sitä ja tätä. Yleensä en pidä sanasta elegantti, kun puhutaan peleistä, mutta Mombasan kohdalla juuri se sana tulee mieleen. Säännöt ja mekaniikat sopivat mainiosti yhteen muodostaen pelikokemuksen, joka on yhtäaikaa aivonystyröitä hierova että hauska. Ainakin minun mielestäni.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pakohuonepelit omassa olkkarissa - Testissä Exit the Game -sarja.

Kevättä näköpiirissä, jospa niitä pelejäkin?

50 lempparipeliäni.