sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Muutama helmi, enemmän sikoja.

Kiirettä on taas pitänyt. Viimeksi lupailin kirjoitella tänne vaikka mistä, mutta hiljaistapa on ollut. Korjataanpa se nyt!

Lainasin kirjastosta Soledade-Sentieiro duon Panamaxin, huolimatta sen laivarahtiteeman olevan vähemmän kiinnostava itselleni. Herrojen Madeira on mielestäni hyvä vähän raskaampi europeli, joten luonnollisesti kiinnosti tutkia tyyppien muutakin tuotantoa. Aikaa vaan tuppasi olevani vähemmän kuin olin kuvitellut, ja kahden viikon laina-aikana Panamax pääsi pyödälle jopa yhden kerran. Ja sekin oli aika kaoottinen kokemus, lähinnä sääntökirjan sekavuuden takia. Panamaxissa pelaajat kuljettavat rahtilaivoja Panaman-kanaalin läpi kasvattaen samalla omia laivafirmojaan, ja toki myös hankkien osakkeita muiden pelaajien mahdollisesti tuottoisista firmoista.  Peliä ei yleisesti suositella kahdelle pelaajalle, mutta meillä kävi niin, että päädyttiin Maijun kanssa opettelemaan peli kahdestaan tarkoituksena sitten opettaa peli myös miehelleni myöhemmin.

Ei näin.


Panamaxin sääntökirja oli jotain ihan kauheeta. Sekava layout ei auttanut ollenkaan, ja jostain syystä en löytänyt asioita mielestäni niille loogisista paikoista. Tiedä sitten johtuiko väsymyksestä, mutta hermo meinasi mennä. Lopulta pääsimme pelamaan jotenkuten oikeilla säännöillä, suomalaisella sisulla. Suuri osa Panamaxia on lukko- ja vesitoimintojen kanssa pelaamista. Omat laivat pitäisi saada perille kohteeseen, yrittäen tietysti olla auttamatta kaveria matkan varrella. Joskus näin on tosin pakko tehdä, jotta saa omat laivat perille. Yksi pelin monimutkaisuuksista on rahan kanssa toimiminen. Pelaajalla on erikseen omat rahat ja firman rahat, ja näitä ei sovi sekoittaa.  Jotain mielenkiintoista Panamaxissa on mutta näin pintaraapaisulla siitä ei saanut vielä ihan kokonaista kuvaa. Pistin sen uudelleen varaukseen kirjastosta, katsotaan myöhemmin sitä lisää hieman paremmalla ajalla.

Laivabisneksiä meneillään.

Muita uutuuksia pelipöydällä on kirjastosta lainatut Lewis & Clark, Sultaniya ja Broom service. Lewis & Clark vaikutti mielenkiintoiselta yhdistelmältä työläisenasettelua ja pakanrakennusta. Heitetään sekaan vielä Vincent Dutraitin kuvitus ja paketti on valmis! Varsinkin pelin tapa käyttää kortteja kahdella eri tavalla  oli mielenkiintoinen. Lewis & Clark ei päädy meidän pelihyllyyn, mutta suosittelen tutustumaan. Jos kiinnostaa, suosittelen tutustumaan  herra Saaren arvosteluun kyseisestä pelistä Lautapelioppaan sivuilla :)

Lewis & Clark on kaunista katseltavaa.

Samalla pelisessiolla tutustuimme myös herätelainaan Sultaniya, joka on laattojenasettelupeli Tuhannen ja yhden yön tarinoiden henkeen. Ajattelin, että se olisi hauska temaattinen filleri vaikka ennen Five Tribesia. Jokaisella pelaajalla on julkiset sekä salaiset tavoitteet siitä, millainen palatsi heidän tulisi rakentaa. Jokainen rakentaa siis omaa palatsiaan, ei yhteistä suurta palatsia. Vuorovaikutus muihin pelaajiin on melko olematonta, jos ei nyt lasketa sitä, että viet sen palmulaatan juuri toisen nenän edestä. Ihan OK peli, mutta ei se nyt kyllä hirveästi ihmetyttänyt.  Upean näköinen se kyllä on! Pisteitä kyllä siitä, että tässä pelissä et ole täysin yhden laatan noston armoilla, vaan valinnan varaa on useasta laatasta vuoron aikana.

Muutama minareetti olisi vielä ihan kiva rakentaa.

Ehkä viime aikojen ehdottomasti hauskin uusi tuttavuus on Andreas Pelikanin ja Alexander Pfisterin Kennerspiel des Jahres voittaja Broom Service viime vuodelta. Alunperin en odottanut Broom Serviceltä kovin paljoa, se vaikutti lähinnä liian kevyeltä ja sen teema epäkiinnostavalta. Vaan kuinka väärässä sitä ihminen voi ollakaan! Broom Service on saanut inspiraation Andreas Pelikanin aikaisemmalta peliltä Witch's brew.  Pelaajat ovat noitia ja velhoja, jotka pyörittävät kuljetuspalvelua luudillaan. Pelin aikana  jokainen pelaaja valitsee kymmenestä kortista neljä, jotka haluaisi kierroksen aikana pelata. Jokaisen kortin voi pelata joko urheana tai nynnerönä versiona. Juju piileekin siinä, että urhean tavan valinnut saa pelata kortin vain jos on viimeinen kierroksella, joka valitsee urhean. Nynneröt saavat aina pelata korttinsa, mutta palkinnot onkin niistä huomattavasti huonommat.  Ajoitus onkin tärkeää. Edellisen kierroksen urhea on aina seuraavan korttikierroksen aloittava, joka ei ole haluttu sija. Pelissä on upeat Vincent Dutrait:n kuvitukset ja muutkin komponentit ovat ihan mukiinmeneviä. Ainoastaan pelilauta näyttää joltain Ravensburgerin lasten peliltä kahdeksankymmentäluvulta. Hienoa on myös, että pelissä tulee mukana muutama variantti, jotka voi lisätä jos peliin kaipaa hieman enemmän sisältöä. Oiva paketti siis sekä perheille, että harrastajille. Peli on toki englannin kielinen, mutta tekstiä on sen verran vähän, että kotikutoisten lunttilappusten tekeminen ei varmaan veisi kovin paljoa aikaa.

Upea ja värikäs kuvitus.

Ihan mielenkiinnolla odotan tulevaa korttipeliversiota Broom Servicestä. Alkuperäinen Witch's brew on nimenomaan korttipeli, mutta ilmeisesti Broom Service: The Card Game ei ole suoraan pelkästään uusittu painos tästä.

Pääsin myös kokeilemaan Power Grid: First sparksia, joka ei nyt ollutkaan niin kiva kun mitä luulin. Kivikauteen sijoittuva Power Grid spin-off on söpö ja komponentit hienoja, mutta se jätti jotenkin kylmäksi. Pelaan mieluummin ihan tavallista PG:tä, mutta mieheni taas piti First sparksista enemmän.  First sparks tuntui toki tutulta, mekaniikat kun on melko identtiset isoveljensä kanssa. Joku siitä vaan tuntui koko ajan puuttuvan. Tosin sen teema voi olla joillekin helpompi niellä, kuin sähköverkostojen rakentaminen, siinä kun ollaan kivikautisia metsästäjiä mammuttien ja muun ruuan perässä. Itse nyt pidän enemmän niistä sähköverkoista.

Terveelliset pelieväät.

First sparksin jälkeen kokeilimme vielä Scovillea, joka oli yhtälailla hieman pettymys. Scovillessa pelaajat kilpailevat tulisten chilien kasvattamisesta. Pelin komponentit ovat taattua Tasty Minstrel Games laatua, eikä itse pelaamisessakaan ole varsinaisesti mitään vikaa. Taitaapi olla vain niin, että minusta on tullut kranttu pelien suhteen. Enää ei ihan kiva oikein riitä. Olen tosin kuullut, että Scoville on  Labs -lisäosan kanssa parempi, joten ehkä pitää antaa sille vielä jossakin vaiheessa mahdollisuus. Perhepelinä se voisi tosin toimia ihan sellaisenaankin. Pelin ongelma oli ehkä se, ettei se missään vaiheessa tuntunut tarpeeksi haastavalta. Ehkä useammalla pelaajalla peliin tulee toivottua tiukkuutta, mutta kolmella se tuntui hieman vaajavaiselta.

Jäätelön kanssa aina parempi!

Jotta jäädään sopivasti plussan puolelle, niin mainittakoot, että pelattiin myös järkyttävän pitkästä aikaan Lord of the Rings: The Card Gamea. Kovana Tolkien fanina Lotr-korttipeli on minulle SE Sormusten herra -peli. Tiedän että monelle se on ennemmin War of the Ring tai uudempi Battle of the Five Armies, mutta ne nyt ei taida olla mun juttuja. Fantasy Flight Gamesin Living Card Game -systeemi on ainoa keräilykorttimuoto jonka hyväksyn. Magic:iin en ole koskaan koskenut juuri sen boostereihin perustuvan myynnin takia. Haluan etukäteen tietää mitä rahallani saan, ja haluan saada saman kuin muut.  Lotria pelattiin yhdessä vaiheessa tosi paljon, nyt se on hieman ollut sivussa, mutta oli kyllä todella kiva kaivaa se naftaliinista. Kasasin itselleni uuden hobitti-teemaisen pakan, mutta se ei ollutkan niin onnistunut kuin mitä etukäteen luulin. Seuraavaksi ajattelin kokeilla Rohan-pakkaa.



Pelialustana toimi tietenkin  Keski-Maan kartta.

1,5 viikkoa ensimmäisen kesälomaviikon alkuun! Into pinkeänä odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Melkein yhtä innokkaasti kuin Lautapelit.fin tulevaa suomen kielistä julkaisua eräästä erittäin suositun pelin uudelleen julkaisusta. Koska en tiedä kuinka julkista tämä tieto vielä on, jätän teidät itse päättelemään mistä pelistä on kyse!

Oot sä ihan tosissas?!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti