lauantai 14. marraskuuta 2015

Joko saa juoda glögiä?

Me ainakin nimittäin anopin kanssa otettiin kupposet kuumaa glögiä, kun laittelimme korttisuojia Deukseen ja Elysiumiin. Jaa, että mihinkä? Selitän kohta tarkemmin.

Niin ne synttärit siis tuli ja meni, ja arvatkaa muistinko siinä tohinassa ottaa mitään kuvia tänne? Yhden kuvan Dixitin pupuista. Että se siitä sitten. Mutta hauskaa siis oli! Kerrottakoon vielä sen verran että One Night Ultimate Werewolfia tuli pelattua vatsa kippurassa nauraen. Myös Spyfall, Coup, Telestrations, Wits&Wagers ja Colt Express näyttäytyi pöydällä.

Lahjaksi sain mm. muutaman lahjakortin Lautapelit.fille, ja nehän piti heti päästä käyttämään.  Hyppäsimme Janin kanssa juhlien jälkeen maanantaina junaan, ja palasimme samaa reittiä kaksi isoa kassia mukana. Ensimmäisenä valitsin The Voyages of Marco Polon, jota olin jo kauan kaihoisasti toivonut itselleni.  Meinasi iskeä paniikki kun en heti meinannut löytää sitä kaupan hyllystä, vaikka olin tarkastanut edellisenä iltana varastosaldon näyttävän vihreätä valoa. No onneksi se kuitenkin löytyi pienen pähkäilyn jälkeen, ja pistin mieheni kantamaan sitä, ettei kukaan nappaa sitä sillä aikaa kun etsin muita pelejä.

Marco Polossa noppia käytetään mielenkiintoisilla tavoilla.

Seuraavaksi mukaan tarttui Deus, josta olin kiinnostunut jo ihan pelkän hypetyksen perusteella. Deus on ns. tableau building -peli, jossa kortit pelataan pelaajan omalle pelialueelle eräänlaiseksi
kuvaelmaksi, joka kuvaa kyseisen henkilön sivilisaatiota. Hieman samaan tyyliin kuin 7 Wondersissa. Tämän lisäksi pelissä on myös useista paloista muodostettava pelialue, johon pelaajat yrittävät saada mahdollisimman paljon omia nappuloitaan.  Sangen mielenkiintoinen peli, jota suosittelen korttivetoisiin peleihin tykästyneille. Pelissä on kevyehkö roomalaisteema, mutta paino sanalla kevyehkö.

Kuva Deuksen pelialueesta.


Deuksen lisäksi nappasin mukaani vielä Elysiumin ja ensimmäisen lisäosan Seasonsiin. Elysium on antiikin Kreikkaan sijoittuva korttipeli, yksi tämän kuluneen vuoden hiteistä. Säännöt ovat mielestäni simppelit, mutta itse pelaaminen vaatii jo pitkiä suunnitelmia ja muidenkin peliä olisi hyvä seurata siinä sivussa. Peli etenee nopeasti, mikäli pelaajat ovat osanneet suunnitella vuoronsa hyvin etukäteen. Aina voi toki käydä niin, että vieruskaveri vie juuri sen kortin jonka halusit.

Seasonsin lisäosa Enchanted Kingdom taas tuo lisää samaa ja hieman uuttakin itse peruspeliin. Maijun kanssa on tullut Seasonsia pelattua viimeaikoina kahdestaan, ja oli hauska saada hieman lisää kortteja kehiin. Muut uutuudet ovatkin hieman ota tai jätä -tyyppisiä. Voit lisätä ne halutessasi tai jättää välillä pois. Kätevää!

Postissa tuli vielä tällä viikolla viimeinen lahjapaketti, sisältäen kehutun ja palkintojakin ansainneen Tzolk'in the Mayan Calendar:in. Tämä aivonystyröitä hierova peli ei varmasti ole jokaisen makuun, ensiksikin se on melko raskas, ei ehkä säännöiltään, vaan enemminkin sen vaatimalta ajatustyön määrältä. Pelaajan pitää kyetä ajattelemaan monta vuoroa etukäteen, ja onhan siinä monta mielessäpidettävää asiaa. Yksi huomiota kiinnittävä asia on pelilautaan kiinnitetyt rattaat, jotka liikkuessaan kuvastaa ajan kulkua. Kätevä keksintö, sillä olisi raivostuttavaa joutua siirtämään jokaista nappulaa joka vuorolla yksi ruutu eteen päin. Nyt tarvitsee vaan kääntää ratasta yksi askel, ja
kaikki nappulat liikkuvat yhtäaikaa.  Pelin komponentit ovat myös kaunista katseltavaa, vaikka osa
onkin melko geneerisiä puisia nappuloita. Ne tosin luovat kivan vastapainon muuten kovin näyttävälle ja värikkäälle pelilaudalle.  Tosin makuasiahan tämäkin.

Melko hieno kansi, eikö?


Näiden uutuuksien lisäksi pelipöydälle pääsi tällä viikolla vielä vanha tuttu Dungeon Petz. Ainon suosikki peli, jossa sain pataan niin että kolisi. Ei se mitään, hauskaa oli silti. Tätä pitäisi kyllä pelata useammin.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti