Anonyymit peliaddiktit.

On se jännä juttu, että vaikka hylly on täynnä pelejä, on mielessä aina jokin uusi ihastus, joka on pakko saada. Siinä mielessä on tämä lautapelailukin jonkin sortin keräilyharrastus. Valitettavasti tila on meillä rajallinen, joten joistain peleistä on aika ajoin luovuttava. It's the Circle of Life.

Viimeisen puolen vuoden aikana on oma pelimakuni hioutunut tietynlaiseksi, ja tiedostan nykyään jo sääntöjen lukemisen perusteella, tulenko pitämään pelistä vai en. Harhaostoja ei siis juurikaan enää kerry. Toki voin pettyä pelin komponenttien laatuun, mutta se tuskin saa minua vihaamaan yhtään peliä.

Olimme mieheni kanssa makustelleet Dungeon Petzin hankintaa monta vuotta, mutta jostain syystä hannasimme päätöksen teossa.  Viime viikolla vedimme vivusta ja tilasimme sen yhdessä Lords of Vegasin kanssa, joka oli listaltamme seuraava hankinta.  Dungeon Petz on säännöiltään melko monimutkainen, joten kaikkien pelikamujen kanssa sitä ei välttämättä voi pelata. Säännöt ovat kuitenkin loogiset ja tekevät pelistä temaattisen. Itse en voi sietää tyhjiä sääntöjä peleissä, joilla vain luodaan teennäistä  syvyyttä ja monimutkaisuutta tekemisen ilosta.  Dungeon petzissä tällaisia sääntöjä ei ole. Kaikella on syynsä ja seurauksensa.

Johonkin nämäkin kaverit olisi mahdutettava.


Ainoa pieni mussutuksen aihe on Dungeon Petzin pahvikomponenttien laatu. Tämä on valitettavasti kovin yleinen ongelma CGE:n tuottamissa peleissä. Pahvi on ohutta ja punch boardien leikkaukset eivät aina ole ihan loppuun asti leikkautuneet, joka aiheuttaa repeytymistä kun läpysköjä irrotetaan arkista.  Myös pelilauta on makuuni hieman ohuehkoa materiaalia.  Muovi- ja puuosat ovat ihan onnistuneita, niistä ei ole minulla valitettavaa. 

Sääntökirja Dungeon Petzissä on loistava. Erityisesti pidän siitä, että 2-3 pelaajan poikkeavat säännöt selitetään muiden sääntöjen seassa eikä niin, että ensiksi selitetään nelinpelin säännöt, jonka jälkeen
kirjan lopussa selitetään säännöt uudelleen vähemmälle pelaajamäärälle.

Toissaillan kohokohtana olikin minulle, vähemmän anonyymille peliaddiktille, komponenttien lajittelu pusseihin tai lokerikkoihin pelilaatikkoon. Lords of Vegasin insertti on ihan naurettava, ja selkeästi tarkoitettu jollekin ihan muulle pelille, jonka Mayfair Games on pihiydessään heittänyt sen laatikkoon.  Se saa nyt toistaiseksi kelvata, mutta hieman ärsyttää moinen välinpitämättömyys. 

Jotta nyt varmasti tuli hankittua tarpeeksi pelejä tälle kuulle, varasin OMG:stä Cavernan meille. Vähän se on kyllä turhan arvokas, mutta onhan se nyt ihan mieletön! Nyt pitää kyllä olla kiltti vaimo loppukuun ajan ;)

Viikko sitten oli International TableTop Day, jonka vietimme missäs muuallakaan kuin Oh My Game:issä. 7 tunnin pelimaraton, vietettynä hauskassa seurassa uusien tuttujen kera, mikäs sen hauskempaa? Tuli myös todettua, että Red November lähtee myyntiin, se ei enää vaan maistu meille. Pelasimme 7 wondersia, joka vaan on aina yhtä kivaa. Mukana oli yksi Magic pelaaja, joka pelasi wondersia ensimmäistä kertaa, ja ymmärtääkseni ihastui siihen niin, että haluaa hankkia oman kappaleen. Mainittava vielä, että itsehän voitin kyseisen pelin :) muita TableTop Dayn pelejä oli ainakin Bang!, Flash Point ja Coloretto.

Jatkoimme TableTop Day:tä  vielä kotona kaksinpelillä Five Tribesia.  Tämä on melkeinpä lempitapani pelata Five Tribesia. Toki moninpelitkin ovat mainioita.

Jani pohtii siirtoaan.

Peliviikkooni sisältyi myös jännittävä peli Trainsiä anoppilassa, jossa nousin selkeästä häviöstä kahden pisteen päähän voittajasta. Pelasimme myös siskontyttöni Maijun kanssa parina iltana Dominionia. Psyyke voi paremmin kun pääsee säännöllisesti pelailemaan. Ihan  paras stressin ehkäisylääke.

Perästä tullaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pakohuonepelit omassa olkkarissa - Testissä Exit the Game -sarja.

Kevättä näköpiirissä, jospa niitä pelejäkin?

50 lempparipeliäni.