maanantai 30. maaliskuuta 2015

Uusi viikko, uudet kujeet.

Viikko alkoi maanantai-illan pelisessiolla.

Colt Expressistä tuli lauantaina megahitti, kun edellisen kerran kokoonnuimme pelaamaan, joten olihan sitä tänäänkin pelattava pari peliä. Pelasin ensimmäistä kertaa Djangolla, jonka haulikko laukoo niin kovia paukkuja, että uhri lentää seuraavaan vaunuun. Tästä seurasikin huvittavia tilanteita, kun kanssapelaajat eivät osanneet ottaa hahmoni erikoisvoimaa huomioon suunnitellessaan siirtojaan. Enpä kyllä tainnut voittaa kertaakaan, mutta ei se mitään. Hauskaa oli siltikin.

Punkut paukuttelevat menemään.

Colt Expressin jälkeen pelasimme Kingsburgia ensimmäistä kertaa. Alkupeli sujui itseltäni oikein hyvin. Sain rakennuksia hyvää vauhtia pystyyn ja selvisin taisteluistakin huoletta, mutta pelin puolivälissä tuotantoni hidastui, enkä saanut loppujen loputtua rakennettua ihan kaikkia haluamani rakennuksia. Kaikki mukana olleet pitivät Kingsburgista, joten eiköhän sitä tule pelattua uudelleen lähiaikoina. Ensi kerralla lisäosan kanssa, nyt kun peruspeli on kaikille selvää pässinlihaa.

Pelin komponentteja.

Mieheni tykästyi Kingsburgiin, joten innolla odotan ex temporena hankkimani Alien Frontiersin pääsevän pöydälle.  Kyseiset pelit ovat mekaniikoiltaan kuin sukulaissieluja, ja niitä usein verrataankin toisiinsa.

Peliharrastajan aamianen: kahvia ja ohjekirja.


Seuraavaksi pelasimme Imperial Settlersiä, jonka innokkaana halusin kaikille opettaa. Päädyin itse pelaamaan barbaareilla. Tein paljon höpöhöpö siirtoja ja tämä näkyi pelituloksessa. Olin toinen. Mutta myönnettäköön, että keskityin enemmän pelin opetukseen, kuin omaan strategiaan.

Paparazzi kävi ottamassa kuvan pelistämme.

Ensi kerralla aion kokeilla japanilaisia ensimmäistä kertaa. Barbaarit oli myös haastava rotu, kärsin koko ajan kiventuotannon puutteesta, kunnes vikalla kierroksella sain käteeni kivilouhoskortin. Niinpä tietenkin. Olisi pitänyt ostaa ylimääräisiä kortteja hieman tiuhempaan, mutta tajusin sen liian myöhään. Olin myös liian kiltti muita pelaajia kohtaan, mutta en kehdannut höykyttää heitä liikaa ekalla pelikerralla. Olisin voinut tuhohta heidän rakennuksiaan joka kierroksella, mutta tietoisesti en niin aina tehnyt.

Viiksivallu - Aloittavan pelaajan merkki.

Imperial Settlers on kyllä erinomainen peli, en voi muuta kuin kehua. Mutta alkajaisiksi on ehkä hieman vaikea hahmottaa mitä tehdä, ja jokainen rotu on selkeästi erilainen, erilaisine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Sovimme, että pelaamme jokainen yhden kerran jokaisella rodulla, ennen kuin lisäämme Why can't we be friends lisäosan kortit peliin mukaan. Hiljaa hyvä tulee.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti