Vapaa viikonloppu = Game on!

Alkuviikko oli aika tuskainen päänsärkyjen takia, joten eipä tullut pelailtua kuin pari erää Splendoria iPadillä. Mutta perjantaista eteen päin olikin sitten pelkkää timangia!

Nimittäin Maiju ja minä kaivoimme Imperial Settlersin hyllystä, Janin ollessa lätkämatsia katsomassa perjantai-iltana. Ja kuten varmaan arvasitte,  pääsin vihdoin testaamaan atlantislaisia. Maiju valitsi ylläripylläri egyptiläiset. Koska atlantislaiset eivät saa omista faction korteista yhtään pistettä pelin lopussa, panostin jo varhaisessa vaiheessa kortteihin, joista saisin nyhdettyä pisteitä pitkin peliä. Ja olinkin semmoiset 20 pistettä Maijua johdossa pitkän matkaa peliä. Homma tosin kaatui siihen, että en päässyt tuhoamaan Maijun kortteja ennen kuin vasta neljännellä kierroksella. Atlantislaiset kun eivät saa raze-lätysköjä produktiovaiheessa ollenkaan. Jep jep. Myös nuo uudet teknologia resurssit oli hieman outoja vielä, en ehkä osannut hyödyntää niitä ihan tappiin asti. Mutta ensi kerralla taas hieman viisaampana. Enkä edes hävinnyt kuin viitisen pistettä, että ei nyt ihan murskatappio.

Tästä se lähtee.


Lauantaina piipahdettiin vuorostaan anoppilassa pitämässä pieni Menolippu -maraton.
Ei siis ollu mitenkään etukäteen suunniteltu juttu, mutta niin siinä nyt pääsi käymään. Ensimmäiseksi kaivoimme Menolippu Aasian esiin, sillä edellisestä kerrasta oli kulunut jonkun aikaa jo. Aasia on mun Akilleen kantapää, sillä oma tyylini näissä junapeleissä on yleensä tahkota lippuja hirveällä tahdilla, ja koska tässä versiossa junat kuluu tiuhempaan tahtiin vaarallisten vuoristoreittien syödessä niitä kuin karkkia, huomaan yleensä laskeneeni tarvitsemani junat väärin.

Aloitin tällä kertaa vaatimattomasti kolmella lipulla.


Vaan tälläpä kertaa päätin ottaa iisimmin, ja tehdä yhden pitkän ja sitten katsoa kuinka pitkälle junat riittävät. Huvittavaa kyllä sinänsä, että sain tuon pisimmän reitin tehtyä vasta ihan viimeisellä vuorolla, ja junia jäi jopa yksi ylimääräinen. Ja oli niitä reittejä sitten kuitenkin tehtynä viisi tai kuusi, ja voitto kotiin! Tämä jäi ilmeisesti  muita kaivelemaan, joten otimme seuraavaksi Menolippu Hollanin pöydälle.

Sain aluksi rakennella ihan rauhassa kartan alareunassa yksikseni.

Hollanti poikkeaa muista Menolipuista sen verran, että jopa kaksin pelissä tuplareitit on salittuja, mutta reiteistä joutuu maksamaan tullimaksuja, joko pankkiin jos olet eka pelaaja reitillä, tai toiselle pelaajalle jos teet hänen viereen ohitusreitin. Pääsin taas pelaamaan omalla tyylilläni, eli tekemällä mahdollisimman monta reittiä. Onnistuin rakentamaan pelin melko varhaisessa vaiheessa keskeltä lautaa menevän reitin, joten muut pelaajat joutuivat väkisin makselemaan mulle tullimaksuja, minkä ansioista sain myös pelin loputtua bonukset jäljelle jääneistä rahoista. Ja voitto taas kotiin!

Seuraavaksi vielä erä peruspeliä.


Ja vielä jatkettiin, nimittäin perinteisellä Menolippu Usa:lla. Kuppi teetä kyytipojaksi, ja ei kun menoks. Me pelataan yleensä aina ns. mega game -versiota, eli 1910-lisurin kaikilla lipuilla. Silloin on muiden hieman vaikeampi arvata, minne olet matkalla, kun lippuja löytyy melkein jokaisesta kaupungista toiseen.  Otin heti peli alussa pitkän reitin Vancouver-Montréal, mutta lähdin tekemään sitä keskeltä, enkä kartan yläosasta, sillä Jani olisi satavarmana arvannut mitä olin tekemässä, ja blokannut mikäli mahdollista. Nostelin lippuja hyvää tahtia ja sain liitettyä ne todella hyvin kartan poikki menevään reittiini, ja lopulta voitin pelin yli 20 pisteellä. This girl is on fire!

Yhtään avioliittoa ei vahingoitettu näiden pelien aikana.


Sunnuntaille olimme vielä sopineet siskontyttöni Maijun kanssa pelitreffit. Aloitimme illan laittamalla hänen Dale of Merchantsiin suojat, ja sitten päästiinkin heti korkkaamaan ne. Jani tuli peliin mukaan ensikertalaisena. Pelissä oli papukaijat, pesukarhut, oravat ja oselotit. Alku oli melko tasainen, teimme kukin ensimmäiset kolme kojua vaadittavista kahdeksasta peräkanaa. Sitten alkoikin kilpajuoksu ja olin melko vahvoilla, kunnes Jani vei kädestäni juuri sen yhen kortin, joka antaa mahdollisuuden käyttää muidenkin eläinten kortteja kojun tekemiseen. Ja Maiju sai heti seuraavalla vuorolla kahdeksannen kojunsa valmiiksi.


Hyvässä alussa.

Jos et ole vielä tutustunut Dale of Merchantsiin, niin ehdottomasti kannattaa! Tänä vuonna pelille on myös tulossa jatkoa, tällä hetkellä nimeä Dale of Merchants 2 kantavan pelin myötä. Se toimii lisäosana, mutta sitä voi pelata myös itsenäisesti. Peli on nyt julkisessa pelitestausvaiheessa, ja sitä voi käydä kurkkimassa Snowdale Designin sivuilta, mikäli on kiinnostunut.

Seuraavaksi saimme houkuteltua Ainon mukaan muutamaan erään One Night Ultimate Werewolfia. Kukaan ei laskenut pisteitä, pidettiin vain hauskaa.

Unihukka.

Päätimme illan vielä Kingsburgilla. Otimme käyttöön lisäosan isommat player boardit, mutta emme muita juttuja. Nice and simple! Tosin peli meni kyllä niin metsään omalta osaltani, että vieläkin melkein naurattaa. Viimeisellä kierroksella onnistuin laskemaan resurssini ihan väärin(taito sekin), ja en ollut tarpeeksi varautunut sotilasvoimilla. Lohikäärmeet vei minusta voiton  ja - 5 pistettä. Jani ja Maiju olivat vain pisteen päästä toisistaan, mutta sehän riittää. Voitto meni Janille ja hyvä niin.

Minähän se siinä.

Kassissa olisi vielä ollut Puerto Rico, mutta Maiju ei jaksanut enää ruveta opettelemaan uutta peliä niin myöhään sunnuntaina, joten se sai nyt luvan jäädä seuraavalle kerralle. Ihan hyvä setti tuli taas pelailtua. Näihin kuviin on hyvä lopettaa tämä viikko.

Kommentit

  1. Kiitos blogista! Luin sen tänään läpi, mukavaa luettavaa ja tarjosi paljon virikkeitä monenlaisista peleistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, että joku näitä mun löpinöitä jaksaa lukea :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pakohuonepelit omassa olkkarissa - Testissä Exit the Game -sarja.

Kevättä näköpiirissä, jospa niitä pelejäkin?

50 lempparipeliäni.